Maan viljavuustekijäin keskinäiset vuorosuhteet maalajeittain
Tutkimuksessa on tarkasteltu lähinnä maalajiryhmittäin 80 000 maanäytteen viljavuusanalyysin (pH, Ca, K, P) tulosten keskinäisiä vuorosuhteita. Maalajilla on voimakas vaikutus sekä viljavuusanalyysien tuloksiin että eri viljavuustekijöiden keskinäisiin vuorosuhteisiin. Näistä viljavuustekijöistä on...
| Main Authors: | , , , |
|---|---|
| Format: | Article |
| Language: | English |
| Published: |
Scientific Agricultural Society of Finland
1970-01-01
|
| Series: | Agricultural and Food Science |
| Online Access: | https://journal.fi/afs/article/view/71755 |
| Summary: | Tutkimuksessa on tarkasteltu lähinnä maalajiryhmittäin 80 000 maanäytteen viljavuusanalyysin (pH, Ca, K, P) tulosten keskinäisiä vuorosuhteita. Maalajilla on voimakas vaikutus sekä viljavuusanalyysien tuloksiin että eri viljavuustekijöiden keskinäisiin vuorosuhteisiin. Näistä viljavuustekijöistä on kalkilla ja pH:lla voimakkain vaikutus toisiin tekijöihin. Kalkituksen maan pH:ta nostava vaikutus vähenee maan raekoon pienetessä ja orgaanisen aineksen määrän kasvaessa järjestyksessä: moreenit ja hiekat, hieta, hiesu, savet, multamaa, lieju ja järvimuta, turpeet. Kalkituksen vaikutus maan helppoliukoisen fosforin määrän lisääjänä alenee samassa maalajijärjestyksessä. Kivennäismaissa kasvaa fosforin liukoisuus selvästi jyrkemmin kuin eloperäisissä maissa. Maan pH on kuitenkin helppoliukoisen fosforin määrää ratkaisevasti säätelevä tekijä. Viljavuusanalyysissa uuttuvan fosforin määrä pysyy pienenä happamissa maissa noin pH 6:een saakka. Välillä pH 6-7 kasvaa liukoisuus moninkertaiseksi. Happamien eloperäisten maiden kalkitus alentaa aluksi hiukan fosforin liukoisuutta, mikä tosin on vastoin yleistä käsitystä. Liukoisuusminimi (P 3.5—4.0 mg/l) on lähellä pH 5.5:ä. Seurauksena saattaa olla sadon aleneminen, mikäli fosfori on jo ennestään minimitekijä. |
|---|---|
| ISSN: | 1459-6067 1795-1895 |