| Summary: | Artikkelissa tarkastellaan tutkimuskirjallisuuteen nojautuen kenttätyön kehityslinjoja 1800-luvun lopulta nykypäivään. Tekstissä hahmotetaan kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen tutkimuksen eroja, antropologisen ja yhteiskuntatieteellisen kenttätyöperinteen syntyä sekä suomalaisen kenttätyön historiaa. Lisäksi kuvataan kenttätyön murrosta 1960-luvun lopulta lähtien, jolloin subjektiivisuuden ja objektiivisuuden välistä suhdetta alettiin problematisoida voimakkaasti. Lopuksi huomautetaan, että ihmistieteissä näyttää olevan vahva suuntaus pohtia tutkimusmenetelmiä, tarve hahmottaa tieteenalan peruskysymyksiä ja ymmärtää omaa identiteettiä. Siksi myös kenttätyön arviointi on keskeisellä sijalla. Metodologian analysointi muodostaa tärkeän osan tieteen diskurssia.
|
|---|