| Summary: | Ilon ja muiden myönteisten tunteiden merkitystä korostetaan eri elämänalueilla osana ihmisten hyvinvointia ja onnellisuutta. Erityisesti lapsuuteen liittyvissä diskursseissa myönteiset tunteet kytkeytyvät luonnolliseksi osaksi lasten elämää. Iloon liittyvä aiempi tutkimus on painottunut yksilöllisten kokemusten tarkasteluun ja väitöstutkimuksessani laajensin näkökulmaa iloon suhteissa rakentuvana ja aktiivisena tekemisenä (Karjalainen, 2021). Tutkimusaineisto koostui laajasta varhaiskasvatuksen arjessa kerätystä video- ja havainnointiaineistosta. Tutkimuksen tulosten mukaan ilolla on keskeinen rooli varhaiskasvatuksen arjen suhteiden muotoutumisessa. Erityisesti lasten vertaissuhteissa ilon avulla alleviivataan kahdenvälisiä suhteita ja samalla suljetaan toisia ulkopuolelle. Opettajat performoivat iloa korostaakseen lapsen onnistumisia ja kannustavat lapsia osallistumaan yhteiseen toimintaan. Lasten ja opettajien välisissä ilon hetkissä perinteiset kasvattaja/kasvatettava -asetelmat horjuvat. Tutkimuksen tulosten mukaan arjen ilon hetkiin antautuminen luo otollisen maaperän suhteissa rakentuvalle toimijuudelle. Tutkimus nostaa esille myös kriittisiä kysymyksiä koulutuksen, tässä tapauksessa erityisesti varhaiskasvatuksen arjesta. Kohtaako yleinen diskurssi iloisesta koulusta ja päiväkodista arjen todellisuuden?
|
|---|