Miksi hömö- ja töyhtötiainen ovat vähentyneet Suomessa?

Hömötiainen (Poecile montanus) ja töyhtötiainen (Lophophanes cristatus) ovat vähentyneet maassamme viime vuosikymmeninä merkittävästi. Hömötiainen on nyt luokiteltu erittäin uhanalaiseksi ja töyhtötiainen vaarantuneeksi lajiksi. Näiden tiaisten vähenemiselle on esitetty monia syitä, mutta metsänhakk...

Full description

Bibliographic Details
Main Author: Michael M. Müller
Format: Article
Language:Finnish
Published: Suomen Metsätieteellinen Seura ry 2024-01-01
Series:Metsätieteen aikakauskirja
Subjects:
Online Access:https://www.metsatieteenaikakauskirja.fi/article/23002
_version_ 1827341823848218624
author Michael M. Müller
author_facet Michael M. Müller
author_sort Michael M. Müller
collection DOAJ
description Hömötiainen (Poecile montanus) ja töyhtötiainen (Lophophanes cristatus) ovat vähentyneet maassamme viime vuosikymmeninä merkittävästi. Hömötiainen on nyt luokiteltu erittäin uhanalaiseksi ja töyhtötiainen vaarantuneeksi lajiksi. Näiden tiaisten vähenemiselle on esitetty monia syitä, mutta metsänhakkuiden lisääntyminen on noussut muutamissa tutkimusjulkaisuissa sekä julkisuudessa vallitsevaksi selitykseksi. Tässä katsauksessa pohditaan aiheesta julkaistujen tutkimustulosten tulkintaa sekä kysymystä siitä, minkä kokoisia suojeltavien metsäalojen tulisi vähintään olla, jotta metsätaloudesta kärsivien lintulajien elinmahdollisuus olisi niissä turvattu. Katsauksen johtopäätöksenä todetaan, ettei metsänhakkuiden määrän yhteydestä näiden tiaislajien kantojen heikkenemiseen ole yksiselitteistä tutkimusnäyttöä. On hyvin mahdollista, että 1900-luvun puolessa välissä alkaneet soistuneiden kankaiden ojitukset ovat vähentäneet hömötiaiselle sopivien elinympäristöjen määrää. Myös 1950-luvun jälkeen voimakkaasti kasvaneen hirvikannan (Alces alces) ja tällä vuosituhannella kasvaneiden metsäkauris- ja valkohäntäpeurakantojen (Capreolus capreolus ja Odocoileus virginianus) aiheuttamat muutokset metsien alikasvoksessa ja aluskasvillisuudessa ovat voineet heikentää hömötiaisen elinmahdollisuuksia, sillä hömötiainen liikkuu etupäässä metsän alaosissa. Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan hömötiaisen menestymiselle olisi eduksi, jos kasvatushakkuiden ennakkoraivauksissa jätettäisiin jonkin verran alikasvosta muuten lajille sopiviin metsiköihin. Myös ilmastonmuutos, runsastuneen talitiaisen (Parus major) aiheuttama kilpailu sekä taudit ovat potentiaalisia selityksiä sekä hömö- että töyhtötiaisen ahdingolle. On mahdollista, ellei jopa todennäköistä, että hömö- ja töyhtötiaisen alamäki on usean eri tekijän seuraus.
first_indexed 2024-03-07T21:54:40Z
format Article
id doaj.art-ce42125c49a54bc2a74e1119f3489702
institution Directory Open Access Journal
issn 1455-2515
2489-3188
language Finnish
last_indexed 2024-03-07T21:54:40Z
publishDate 2024-01-01
publisher Suomen Metsätieteellinen Seura ry
record_format Article
series Metsätieteen aikakauskirja
spelling doaj.art-ce42125c49a54bc2a74e1119f34897022024-02-24T21:43:47ZfinSuomen Metsätieteellinen Seura ryMetsätieteen aikakauskirja1455-25152489-31882024-01-01202410.14214/ma.23002Miksi hömö- ja töyhtötiainen ovat vähentyneet Suomessa?Michael M. Müller0https://orcid.org/0000-0003-3699-2139Luonnonvarakeskus (Luke), HelsinkiHömötiainen (Poecile montanus) ja töyhtötiainen (Lophophanes cristatus) ovat vähentyneet maassamme viime vuosikymmeninä merkittävästi. Hömötiainen on nyt luokiteltu erittäin uhanalaiseksi ja töyhtötiainen vaarantuneeksi lajiksi. Näiden tiaisten vähenemiselle on esitetty monia syitä, mutta metsänhakkuiden lisääntyminen on noussut muutamissa tutkimusjulkaisuissa sekä julkisuudessa vallitsevaksi selitykseksi. Tässä katsauksessa pohditaan aiheesta julkaistujen tutkimustulosten tulkintaa sekä kysymystä siitä, minkä kokoisia suojeltavien metsäalojen tulisi vähintään olla, jotta metsätaloudesta kärsivien lintulajien elinmahdollisuus olisi niissä turvattu. Katsauksen johtopäätöksenä todetaan, ettei metsänhakkuiden määrän yhteydestä näiden tiaislajien kantojen heikkenemiseen ole yksiselitteistä tutkimusnäyttöä. On hyvin mahdollista, että 1900-luvun puolessa välissä alkaneet soistuneiden kankaiden ojitukset ovat vähentäneet hömötiaiselle sopivien elinympäristöjen määrää. Myös 1950-luvun jälkeen voimakkaasti kasvaneen hirvikannan (Alces alces) ja tällä vuosituhannella kasvaneiden metsäkauris- ja valkohäntäpeurakantojen (Capreolus capreolus ja Odocoileus virginianus) aiheuttamat muutokset metsien alikasvoksessa ja aluskasvillisuudessa ovat voineet heikentää hömötiaisen elinmahdollisuuksia, sillä hömötiainen liikkuu etupäässä metsän alaosissa. Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan hömötiaisen menestymiselle olisi eduksi, jos kasvatushakkuiden ennakkoraivauksissa jätettäisiin jonkin verran alikasvosta muuten lajille sopiviin metsiköihin. Myös ilmastonmuutos, runsastuneen talitiaisen (Parus major) aiheuttama kilpailu sekä taudit ovat potentiaalisia selityksiä sekä hömö- että töyhtötiaisen ahdingolle. On mahdollista, ellei jopa todennäköistä, että hömö- ja töyhtötiaisen alamäki on usean eri tekijän seuraus.https://www.metsatieteenaikakauskirja.fi/article/23002lophophanes cristatuspoecile montanushirvieläimetilmastonmuutoslinnuston suojelumetsätaloustaudit
spellingShingle Michael M. Müller
Miksi hömö- ja töyhtötiainen ovat vähentyneet Suomessa?
Metsätieteen aikakauskirja
lophophanes cristatus
poecile montanus
hirvieläimet
ilmastonmuutos
linnuston suojelu
metsätalous
taudit
title Miksi hömö- ja töyhtötiainen ovat vähentyneet Suomessa?
title_full Miksi hömö- ja töyhtötiainen ovat vähentyneet Suomessa?
title_fullStr Miksi hömö- ja töyhtötiainen ovat vähentyneet Suomessa?
title_full_unstemmed Miksi hömö- ja töyhtötiainen ovat vähentyneet Suomessa?
title_short Miksi hömö- ja töyhtötiainen ovat vähentyneet Suomessa?
title_sort miksi homo ja toyhtotiainen ovat vahentyneet suomessa
topic lophophanes cristatus
poecile montanus
hirvieläimet
ilmastonmuutos
linnuston suojelu
metsätalous
taudit
url https://www.metsatieteenaikakauskirja.fi/article/23002
work_keys_str_mv AT michaelmmuller miksihomojatoyhtotiainenovatvahentyneetsuomessa