| Summary: | Osallisuus on viimeisten kymmenen vuoden aikana ollut tärkeä aihe varhaiskasvatuskirjallisuudessa. Tässä artikkelissa osallisuus otetaan käsiteanalyyttisen tarkastelun kohteeksi. Lähtökohtana analyysille on havainto, että osallisuutta kuvataan varhaiskasvatuskirjallisuudessa usein lasten mahdollisuuksina tulla kuulluiksi, tehdä valintoja ja osallistua päätöksentekoon ja suunnitteluun. Tämän poliittisen osallisuuden rinnalla tehdään tässä näkyväksi sosiaalista osallisuutta ja tunnistetaan sen kriittisiä ominaispiirteitä. Uutena teoreettisena näkökulmana varhaiskasvatuksen osallisuuskeskusteluun tuodaan sosiaalipedagoginen osallisuusymmärrys, jonka mukaan osallisuuden lähtökohtana on yhteisöön kuuluminen. Lisäksi artikkelissa otetaan tarkastelun kohteeksi pienten lasten yksinäisyys. Kuulumisen näkökulma muodostaa yhteyden yksinäisyyden ja osallisuuden välille: yksinäisyys voidaan ymmärtää kuulumattomuudeksi eli sosiaaliseksi osattomuudeksi. Artikkelin tavoitteena on osoittaa, että lasten osallisuuden vahvistaminen varhaiskasvatuksessa voi tarjota mahdollisuuksia ehkäistä heidän yksinäisyyttään ja tukea siten kuulluksi tulemisen lisäksi heidän sosiaalista kasvuaan ja hyvinvointiaan laaja-alaisesti.
|
|---|